Suomenlinnan tykistö – Merilinnoituksen aseet läpi vuosisatojen

Suomenlinna on yksi maailman suurimmista merilinnoituksista ja samalla ainutlaatuinen tykistömuseo taivasalla. Linnoitussaarilla on yhä nähtävissä yli 100 historiallista tykkiä, jotka kertovat tarinaa kolmen eri vallan aikakaudesta.

Ruotsalainen perusta

Kun Augustin Ehrensvärd aloitti Sveaborgin rakentamisen vuonna 1748, tykistö oli linnoituksen ydin. Ruotsalaiset toivat saarille raskaita meritaistelutkkejä, joiden tehtävänä oli suojata Helsingin satamaa itäisiltä uhkilta.

Ruotsalaisen ajan tykeistä monet olivat ns. kuningastykkejä, joihin oli valettu Ruotsin vaakunat ja kuninkaiden nimikirjaimet. Näitä pronssitykkejä voi yhä nähdä Kustaanmiekan vallien päällä.

“Sveaborg on Pohjolan Gibraltar – linnoitus, jota mikään laivasto ei voi ohittaa.”

Näin kuvaili aikalaiskirjoittaja linnoituksen merkitystä. Tykistö oli avainasemassa tämän maineen luomisessa.

Venäläinen laajennus

Vuoden 1808-1809 sodan jälkeen Suomenlinna siirtyi Venäjän haltuun. Venäläiset modernisoivat tykistöä merkittävästi, tuoden mukanaan uudenlaisia rautavalutkkejä ja kasemattitykkejä.

Erityisen mielenkiintoisia ovat Kustaanmiekan ja Susisaaren kasematit, joihin sijoitettiin tykkejä suojaan vihollisen tulelta. Nämä muuratut ampuma-asemat edustivat aikansa huippuinsinöörityötä.

Venäläisen ajan merkittävin jäänne on Kuninkaanportin yläpuolinen patteristo, johon asennettiin järeät rannikkopuolustusaseet 1800-luvun puolivälissä.

Krimin sodan koettelemus

Vuonna 1855 englantilais-ranskalainen laivasto pommitti Suomenlinnaa kahden päivän ajan osana Krimin sotaa. Tämä oli linnoituksen tykistön ainoa todellinen taistelukoe.

Vaikka pommitus aiheutti tuhoja, linnoitus kesti. Tykkien vastatuli pakotti vihollislaivat pysymään turvallisen etäisyyden päässä. Taistelun jäljet ovat yhä nähtävissä monien rakennusten seinissä.

Itsenäisen Suomen aika

Vuonna 1918 Suomenlinna siirtyi Suomen puolustusvoimille. Vanhoja tykkejä poistettiin ja tilalle tuotiin modernimpaa kalustoa. Osa vanhoista tykeistä siirrettiin museoesineiksi.

Toisen maailmansodan aikana saarille sijoitettiin ilmatorjuntatykistöä, mutta historialliset tykit säilytettiin paikoillaan muistuttamassa menneisyydestä.

Missä nähdä tykkejä tänään

Parhaiten säilyneet tykistöasemat löytyvät seuraavista paikoista:

Kustaanmiekka on ehdottomasti nähtävä kohde. Saaren kärjessä sijaitseva Kuninkaanportti ja sitä ympäröivät vallit tarjoavat vaikuttavimman kokoelman. Täällä voi nähdä sekä ruotsalaisia pronssitykkejä että venäläisiä rautatykkejä.

Susisaari tarjoaa hyvän käsityksen linnoituksen puolustusrakenteesta. Saaren keskiosassa sijaitsevat kasematit ja maanpäälliset patterit kertovat eri aikakausien kerrostumista.

Iso Mustasaari on hieman vähemmän tunnettu, mutta täältä löytyy mielenkiintoisia esimerkkejä pienemmistä kenttätykeistä ja rannikkopuolustuksen kehityksestä.

Tykkien tekniikkaa

Suomenlinnan tykit edustavat useita eri teknologisia sukupolvia:

• Pronssitykit (1700-luku): Kalliita mutta luotettavia, ruotsalaisen ajan ylpeys
• Rautavaluttykit (1800-luku): Venäläisten tuomat edullisemmat mutta tehokkaat aseet
• Kasemattitykit (1850-luku): Suojattuihin asemiin sijoitetut modernit tykit
• Rannikkopuolustustykit (1900-luku): Viimeiset aktiivikäytössä olleet aseet

Käytännön tietoa

Suomenlinnaan pääsee lautalla Kauppatorilta. Lauttoja kulkee ympäri vuoden noin 15 minuutin välein. Linnoitussaarilla voi kävellä vapaasti, ja tykkeihin tutustuminen on maksutonta.

Kattavamman käsityksen saa Suomenlinnan Sotamuseosta, joka kertoo linnoituksen sotilaallisesta historiasta perusteellisemmin. Museo sijaitsee Iso Mustasaaressa.

Parhaat valokuvaushetket tykeille ovat aamulla tai iltapäivällä, kun aurinko valaisee vallit sivulta. Kustaanmiekan kärjessä kannattaa käydä auringonlaskun aikaan.

Suomenlinnan tykistö on elävä oppikirja eurooppalaisesta sotahistoriasta – ainutlaatuinen kokoelma, joka ansaitsee tulla kohdatuksi hitaasti ja harkiten.